Magnesiumseoksen uhrausanodit ovat suojalaite, jota käytetään estämään metallirakenteet syöpärin sähköllä. Ne ovat metalli -tarvikkeita ja voivat toimia vedessä. Kun käytetään vedenalaisia magnesiumseoksen uhrautuvia anodeja, tarvitaan säännöllisiä mittauksia ja tarkastuksia anodin lähtövirta -arvojen havaitsemiseksi jokaisessa pisteessä, yleensä kerran kolmen kuukauden välein. Kaapelit, jotka yhdistävät kaapelit vedenalaisiin rakenteellisiin metalleihin, on myös tarkistettava säännöllisesti myös kaapeleita vedenalaisten ympäristön aiheuttamien korroosiovaurioiden välttämiseksi. Kun havaitaan, että rakenteen suojapotentiaali vettä vastaan ei täytä vaatimuksia, magnesiumseoksen uhrausanodi on vaihdettava ajoissa. Jos se ei vieläkään täytä työvaatimuksia, muita materiaaleja tulisi harkita korvaamiseksi.
Magnesiumanodien sulatustekniikka liittyy suoraan magnesiumanodien laatuun. Raaka -aineiden laatu, käytetyt liuottimet, sulatusmenetelmät ja käytetyt laitteet vaikuttavat kaikki materiaalien laatuun. Kun sulatetaan magnesiumseoksen uhrausanodit, latauksen on oltava kuiva, öljyä, oksideja, ruostetta ja muuta pilaantumista, eikä sitä saa sekoittaa erilaisten metallien kanssa. Liuottimilla on kaksi vaikutusta, peittämis- ja jalostusvaikutuksia.
Magnesium on suhteellisen aktiivinen elementti ja hapetetaan sulatusprosessin aikana. Kun magnesium poltetaan, pinnalle muodostuu magnesiumoksidikalvon kerros. Magnesiumoksidi on lämpöä eristävä materiaali, löysä ja huokoinen. Kun magnesium poltetaan, suurin osa lämmöstä vapautuu. Magnesiumoksidin lämpöä eristävän vaikutuksen vuoksi lämmön on vaikea hajottaa, ja ulkopuolelta oleva kylmä ilma ei pääse sisään, muodostaen noidankehän, aiheuttaen pinnan lämpötilan nousun voimakkaasti ja magnesiumiliuoksen hapettuminen muuttuu yhä vakavammaksi. Magnesiumseoksen uhrausanodin sulatusprosessin aikana magnesiumin sulan eristämiseen ilmasta tulisi käyttää sopivia menetelmiä.